ANJAN MATKA MIKKELISTÄ MAAILMALLE
LAPSUUS
Anja kasvoi Mikkelissä kätilön ja rakennusmestarin tyttönä, perheen keskimmäisenä lapsena. Oma rivitaloympäristö, lähikoulut ja ihanat harrastukset kaveriporukoineen mahdollistivat turvallisen lapsuuden. Tanssi, ensin klassinen baletti ja sitten 1980 - luvun alussa mullistava jazztanssi vei sydämen. Jo 16-vuotiaana Anja tiesi haluavansa taiteilijaksi. Tosin takarivin tyttönä ei sitä kenellekään uskaltanut kertoa. 10 vuotta kestikin, ennen kuin toive toteutui.
​
" 1970 - luvulla kävin äidin kanssa sunnuntaisin kirkossa tai sitten oli pyhäkoulu. Sen jälkeen hiihdettiin, syötiin ja tietenkin kuunneltiin sunnuntain kuunnelma radiosta. Illalla mentiin vielä luistelemaan. Viikolla koulun jälkeen oli balettitunnit, 4H-kerho, tyttökerho ja usein käytiin katsomassa koululaisesitykset Mikkelin teatterissa.
Elämä oli 1970-luvulla simppeliä"
Anjalla oli koko ajan jotakin menossa ja touhua riitti niin paljon, että lukiossa kaverit nimesivät Anjan sangviiniseksi tyypiksi. Sanan sisältö piti kyllä tarkistaa, mutta oikeaan osuivat.
NUORUUS
Anja kirjoitti ylioppilaaksi Kalevankankaan lukiosta keväällä 1983. Pitkän matikan luokalla oli neljä tyttöä ja lukio olikin varsin opettavaista aikaa. Parasta olivat kuitenkin välitunnit, lähikioskin lihapiirakat, ajokortin saaminen sekä lukion että MP-73 lentopallojoukkueiden kanssa vietetyt lukuisat matsit, tanssitunteja unohtamatta.
Liikunnallinen ura oli Anja haaveena, mutta lukion jälkeen ei opiskelupaikka liikuntatieteelliseen auennut. Tanssitaiteen ammattikoulutus otti Suomessa vasta ensimmäisiä askeleita, joten ensimmäinen opiskelupaikka oli syksyllä 1983 Varalan liikunnanohjaajan -koulutus Tampereella. Mahtavat neljä kuukauttä sisälsivät hyvää ruokaa, paljon liikkumista, Elwa Molinin tanssikoulun treenitunnit sekä niin opettamisen kuin itsenäisen elämän opettelua.
Tampereelta matka jatkui Sveitsiin, Zurichin lähellä, Greifensee järven rannalla sijaitsevaan Maur nimiseen kylään Au-Pair -hommiin. Tätä aikaa voi kyllä kutsua varsinaiseksi aikuisuuden startiksi. Vastuulla olivat nelivuotiaat kaksoset, kielenä sveitsinsaksa, (joka olikin ihan jotain muuta kuin koulussa tavailtu Hochdeutsch) yhteisönä persoonallinen perhe, haasteena kielikoulu Zurichin keskustassa, oleskeluluvat, pankkitilin hoitaminen jne. Kaikki asioita, joiden kanssa puuskututti koko ajan. Ja mikä ikävä olikaan Suomeen koko ajan, ja kaikki sitä lievittävä viestinvälitys käytiin vain kirjeiden välityksellä.
Mutta niin vaan selvittiin, vaikka kaikki rahat menivätkin ammattilaistunteihin Zurichin Colombo Dance Factory - oppilaitokseen.
​
Syksyllä 1984 avautui tanssin pääopettajan työpaikka uudessa tanssikoulussa Mikkelissä ja samalla Anja toimi päivisin kouluavustajana ekaluokkalaisille Siekkilän koululla. Sinä aikana valkeni kaksi asiaa.
1) Jotta jaksaa tehdä töitä, kannattaa opiskella ja hankkia tutkinto. Tanssikoulun vetäminen 19-vuotiaana oli melko rankkaa, varsinkin kun rinnalla oli toinen työ.
2) On mahtavaa, että on kavereita. Ottaessani vastaan tanssinopettajan paikan, sain pyynnön siivota ja laitella tanssisali kuntoon. "Tottakai" vastasin työnantajalle, enkä tiennyt mihin käteni iskin: Tanssisalin laittelu tarkoittikin vanhan huopatossutehtaan teollisuushallin siivoamisen ( vain koneet oli viety pois) lisäksi koko remontista paikan päällä huolehtimisen. Valot, balettitangot, lattiamateriaalit, sähköt, valot jne. Omistaja oli delegoinut käytännön työt, jotka sitten tietenkin toteutin kavereiden kanssa!
Mutta kokemus opetti ja tämä Mikkelin tanssisalin toteutus olikin itse asiassa ensimmäinen kulttuuritilan suunnittelu! Ja niitä on vuosien aikana riittänyt.
OPISKELU
Turun sairaanhoito-oppilaitos oli ensimmäisen tutkintoon johtava opinahjo. Anja valmistui lääkintävoimistelijaksi keväällä 1987 ja sai arvokasta työkokemusta Oyks:sta, Tyks:istä, Kyks:stä sekä monilta sopeutumisvalmennusleireiltä. Harjoittelupaikkoina olivat mm. Salon sairaalan lastenosasto ja Turun vanha sairaala, Mynämäen terveyskeskusharjoitteluun sijoittui keväinen päivä, jolloin tieto Tshernobylin onnettomuudesta levisi ja jätti valtavan muistijäljen.
Lääkintävoimistelijan koulutukseen kuului myös hierojan ammatin oppiminen, joka treenautui töitä tekemällä. Yksi unohtumattomista työpaikoista oli vielä viimeisiä sarkatakkeja Neuvostoliittoon vienyt turkulainen vaatetusyritys DixiCoat. Joka perjantai, pienessä pölyisessä huoneessa vuosikymmeniä hihansuita ommelleet ompelijat kumartuivat pöydän päälle asetetuille tyynyille, paljastivat valtavat hartiat ja huokaisivat tyytyväisyydestä. Kolme "potilasta" per tunti, kaksi tuntia peräkkäin. Meille hierojille maksuksi oli sovittu kolmekymmentä markkaa, jotka kolmena kympin seteleinä lepäsivät pöydällä. Niitä kun tuijotti, niin jaksettiin musculus trapeziuksia vaivata.
Valmistuttuaan lääkintävoimistelijaksi 1987 Anja työskenteli vielä ensimmäisen Kuopion vuoden aikana Maaherrankadun fysikaalisessa hoitolaitoksessa, jonka fysiatrina toimi ansioitunut selkälääkäri Seppo Mahlamäki.
Keväällä 1987 Anjan nykyiset kollegat Liisa Ruuskanen ja Johanna Keinänen pyrkivät kaikki Helsingin teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle. Ovet eivät sinne auenneet, mutta Kuopiossa alkoi syksyllä 1987 koko Suomen ensimmäinen tanssinopettajakoulutus, nimeltään Kuopion Konservatorion tanssinopettajien
kokeilukoulutus.
​
Koko koulutus oli melkoinen turbulenssi. Viimeisenä opiskeluvuonna starttasi Tanssiteatteri Minimin ammattimainen käynnistäminen ja oman teatterin perustaminen. Ryhmä teki sopimuksen Joroisten kunnan kanssa keväällä 1991 ja vuokrasi majoitus- ja työtilat ja juuri lakkautetun Tahkorannan kansakoulun. Joroinen sai kertaheitolla viideksi vuodeksi jokaiseen kyläkouluun taideopetusta, jokaiseen kunnan juhlatilaisuuteen ja kesäjuhlaan tanssiteatteria ja teatteri sai treenitilat, 15 mottia saunapuita ja kaupan päälle talvisin pihan lumiaurauksen.
Tanssiteatteri Minimi käynnistyi 1.6.1991. Anja toimi Minimissä vuoteen 2008, toimien niin tanssitaitelijana, tuottajana kuin tuotantojohtajana. Minimi valittiin vuonna 1996 Teatterikeskuksen vuoden teatteriksi ja sai vuonna 2007 Vuoden teatteritekopalkinnon.
Anjalla on takana noin 1000 kiertue-esitystä, yli 50 ensi-iltaa, ulkomaan esiintymisiä parissakymmenessä maassa ja eittämättä monta mojovaa tarinaa näihin liittyen.
​
Kaikki tämä onkin ihanasti jo 30 -vuotista historiaa, joka löytyy Tanssiteatteri Minimin sivuilta www.minimi.fi ja Instagramista Tanssiteatteri Minimi #30vuottaminimiä #minimi30 #tanssiteatteriminimi
​
Syksyllä 2008 Anja valmensi vielä viimeiset vinkit Minimin uudelle sukupolvelle ja esiintyi Mikko Roihan ohjaamassa Sulaketta lainaamassa -teoksessa. Alkuvuodesta 2009 hän lopetti Minimissä ja perusti oman kulttuurialan yrityksen. Yhteiskunta ympärillä oli taas polvillaan, vuosien 2008–2009 taantuma johtui maailmalla monesta syystä. Mutta oli lähdettävä, että voi uudistua. Taiteen tekemiseen kuuluu olennaisesti muutos.
Katso mitä muuta Anjan #kulttuurijalanjälki on jättänyt jälkeensä!
​